On olemassa Kipu,
hän on tummaan pukeutuva gootti poika
jolla on piikkejä vaatteissaan.
Hän ei tuoksu tai haise,
hän ei myöskään kuiskaa tai huuda.
Hän on aina hiljaa varjoissa,
joskus yksin,
joskus rakkauden kanssa.
Kipu on kärsivällinen ja tarkka,
hän ei kuitenkaan halua lopettaa iloa maailmasta,
muuten hänen työnsä olisi turhaa.

On olemassa Uteliaisuus,
hän näyttää pieneltä tytöltä,
jolla on pitkät vaaleat hiukset ja taivaan siniset silmät.
Hänen äänensä on kirkas ja ajatuksen kulku lapsellinen.
Hänen tapansa on pistää ihmiset tekemään ja tutkimaan kaikkea mahdollista.
Hän on joskus ujous.
Silloin häntä ei voi nähdä.

On olemassa myös Pelko,
hänellä on useat kasvot,
eikä kukaan näe häntä samallalailla kuin toinen näkee.
Ääni kaikuu pimeässä ja punaiset silmät tuijottavat,
säälimättä ketään.
Muistaen kaikki...

Ja on olemassa myös Toivo
Kun häntä katsoo, näkee vain valoa,
ei savua taikka varjoa.
Toivo on vielä kun kaikki muu voi olla kadonnut,
joskus tuntuu että häntä ei ole,
mutta todellisuudessa hän pysyy lähelläsi aina.

Tunteet johdattelevat ihmisiä elämän läpi ja muokkaavat sinusta kuka sinä nyt olet.
He eivät kuitenkaan hallitse meitä,
emmekä me hallitse niitä.
Tässä suhteessa ei ole kuningasta eikä palvelijaa.
Vain narreja ja lisää narreja.